Magda Auran Nuuskujen tasokokeessa: paikalla makuu.

Kesällä olivat vihdoin Magdan ensimmäiset juoksut reilun vuoden iässä. Hoitojärjestelyillä niistä ihan mukavasti selvittiin, ja juoksut olivat suhteellisen lyhyet ja kaikin puolin helpot. Hoidosta kotiin palattuaan Dave kuitenkin otti etenkin omalla kadullamme entistä enemmän korttelipoliisin tehtäviä, ja oli jossain vaiheessa jo aika lailla ärhäkkä naapuruston uroksille. Tätä kouluttajamme Johanna toki ennakoikin: Magdan ensimmäiset juoksut tulisivat osumaan siihen Daven kahden vuoden iän kieppeille, mikä saattaisi näkyä aikaisempaa tiukempana käytöksenä muita uroksia kohtaan. Tosin myös muutama ruohonleikkuri ja moottoripyörä on saanut kuulla kunniansa..

Vastauksena Daven mielestäni stressaantuneeseen ja turhia vastuita kantavaan käytökseen olen yrittänyt itse olla entistä rauhallisempi, rennompi ja samalla kuitenkin määrätietoisempi. Mitään ns. jääkautta en ole pitänyt, mutta olen ollut huolellisempi nyt sen suhteen, että huomiota tulee  vain omasta aloitteestani ja palkkioksi hyvästä käytöksestä.

Kotioloissa olen lisännyt koirien vaatimustasoa mm. uloslähdön ja ruokailun suhteen. Nyt molemmat koirat jo odottavat olohuoneessa hievahtamatta paikalla makuussa, istumassa tai seisomassa (miten kulloinkin pyydän), kun menen keittiöön ja kaikessa rauhassa valmistan niille aterian nappuloista ja erilaisista tuoreista lisukkeista. Toinen ruokakupeista menee parivaljakon taakse ja toinen eteen, ja niille sitten vapautan koirat, kun vielä kuppien paikalleen laittamisenkin jälkeen on sopivaksi katsomani hetki maltettu odottaa.

Maltti/hallintatreeniä on tehty myös eteisessä, eli ulos lähdettäessä koirat odottavat samoin paikallaan, kun puen itse ja laitan koirille remmit. Nyt ne pysyvät jo hyvin senkin ajan, kun avaan oven rappuun ja tilaan hissin. Sitten iloinen kutsu ja voimme lähteä ulos. Dave onkin vaikuttanut nyt ulkona rauhallisemmalta ja leppoisammalta, eikä enää samalla tavalla vahdi kaikkea liikkuvaa, joten näin jatketaan.

Uutena juttuna olemme myös alkaneet kulkea enemmän portaita; asumme 6. kerroksessa, joten tämä on paitsi mainota liikuntaa myös hyvää harjoitusta liukkaita jännänneelle Davelle. Nykyään se paahtaakin raput jo vauhdilla!

Dave ja Magda pitävät vahtia levähdyspaikalla.

Muuten syksyymme on kuulunut lisää retkeilyä. Yhtenä lauantaina matkustimme kaupungin läpi kahdella bussilla Kaarinan Vaarniemen kallioille. Maisemat olivat hienot ja paikalla oli mukavia pysähdyspaikkojakin. Tässä kuvassa koirat yrittävät kurkkia lintutorniin kiivenneen ystäväni perään.

Paluumatkakin sujui kaupungin bussissa, ja kuten tiedämme: linja-autossa on tunnelmaa - ja joskus aika rauhallistakin tunnelmaa..

Magdan syksyyn kuuluu treenailun puolesta aika monenlaista uutta. Ensin olimme Auran Nuuskujen tokon tasokokeessa antamassa näytteen osaamisestamme; näin meidät osataan ohjata sopivalle tokokurssille. Sen alkamista odotellessamme olemme aloittaneet palveluskoirakero TKK:n (Turun Käyttökoirakerho) BH-kokeeseen valmistavan kurssin, johon kuuluu neljä kertaa tottistelua ja samoin neljä kertaa käyttäytymiskokeen kaupunkiosuuden harjoittelua.

Ensimmäinen tottiskerta on takana, ja kyllä olen Magdasta ylpeä! Hienosti likka keskittyi, vaikka viereisellä kentällä treenattiin suojelua pyssyjen paukkeessa ja omakin kenttämme oli tietysti täynnä isoja vieraita koiria.

Kun itse menin henkilöryhmään, odotteli Magda rennosti loikoilleen ja inahdustakaan päästämättä puun alla remmissä. Sain matkaan kädestä pitäen ohjeet opettaa Magdalle seuraamista lelupalkalla, koska pulmana on ollut neidin irrottaminen imutuskädestä ja namista. Metodi, joka toimi hyvin Daven kanssa, ei olekaan toiminut samalla tavalla Magdan kanssa, joten nyt kokeilemme toista vaihtoehtoa.

Magdan kanssa treenatessa tuntuu noin yleisesti ottaen olevan snyt ellainen tekemisen meininki, tyttö on sellaisessa iässä ja vaiheessa, että treenaaminen ja keskittyminen onnistuu hyvin jo vieraissakin porukoissa. Tässä vielä kuvia tasokokeesta.

Magda kuvan laidalla tarjoilee jo kontaktia, vaikka homma ei ole edes alkanut. Mutta hei, aina kannattaa yrittää!

Keskittyminen piti hulinassa hyvin, ja luoksepäästävyydessäkin pysyi peppu maassa. Namit olivat sallittuja, ja me ilman muuta käytimme niitä - kisavalmiita emme läheskään ole, ja halusin Magdalle tässä uudessa tilanteessa onnistumisen kokemuksia. Hienolta tuntui, kun Makku teki kokeessa kaiken juuri niin kuin parhaimmillaan osaa, eli uusi tilanne ei häirinnyt yhtään.

Daven kanssa jatkamme Johannan tokokurssilla, lisäksi tarkoitus on kummankin kanssa ottaa koirajuoksua, kunhan canicross-porukkamme treenit taas alkavat. Nyt syksyn tullen suunnitelmissa on myös patikkareissuja, joten muut harrastukset saavat aina toisinaan antaa tilaa viikonloppujen vaelluksille luonnossa.

Tokoilua Daven kanssa Magdan tasokokeen tauolla.

Kuva: Veera Westerlund.
Vesibussin kannella Daven ja Magdan lisäksi Helmi. Magda näyttää kuvassa ihmeen pullealta, mutta myöhemmät kuvat toivottavasti osoittavat, että kyse on vain lihaksista, heh.

********************

On meillä ollut tähän asti ihana, toiminnallinen kesä! Yhden viikon koirat tosin olivat hoidossa, mutta muuten kesään on mahtunut paljon yhteistä puuhailua. Varsinkin pitkät patikkareissut ovat olleet kunniassa, olemme nauttineet useiden tuntien lenkeistä metsien siimeksessä. Koirat ovat  reissanneet niin autolla, junalla, bussilla kuin veneelläkin oikein mallikkaasti.

******************

Yksi ilonaiheista on sekin, että Daven herkkyys liukkaita (tai siis sellaisiksi epäilemiään alustoja) kohtaan on ollut nyt poissa kokonaan. Rappukäytävässä Dave kulkee aivan muina miehinä, mutta sama reippaus on näkynyt esimerkiksi vesibussin maalatulla kannella, jonka arvelisin Daven aiemmin mieltäneen liukkaaksi pinnaksi, jolla tulee liikkua hyvin varovasti (ja jollaisia Dave selvästi vältteli). Tämä edistys näkyi jo kevään tokoleirin majoitustiloissa, joissa Dave vuosi sitten kulki hyvin varovasti - nyt ei ongelmaa ollut.

************

Talossamme on meneillään tuuletusparvekkeiden remontti, ja meidän kotimme on tietysti aivan tuuletusparvekkeen kohdalla. Meteli on välillä korvia huumaava, etenkin hiekkapuhallusvaihe oli jatkuvaa koneiden ulinaa. Nyt äänimaailma on lähinnä kumisevaa ja paukkuvaa, lisäksi työmiehet huutelevat toisilleen kerroksesta toiseen niin että rappu raikaa, välillä taas porat pärisevät jne. Erittäin mukavaa on, että kumpikaan koiristani ei tähän reagoi millään tavalla. Myös kesän kovat ukkoset menivät koirilta leppoisasti.

************

Kesään on mahtunut monia retkiä, piknikillä käyntejä ja koirat ovat päässeet uimaankin. Tässä pari valokuvaa saaristoretkestämme, mukana oli koirakaveri Helmi emäntineen.

************

*************

*************

***************

Magdan kanssa olen ottanut käyttöön parikin uutta apuvälinettä. Toinen näistä on kuonopanta (näkyy blogikirjoituksen ensimmäisessä kuvassa), sillä yrityksistä huolimatta neitokainen vetää edelleen hihnassa täyttä nelivetoa. Aamulenkeillä meno on tavallisesti vielä leppoisaa, mutta viimeistään iltapäivällä energiaa on kuin pienessä kylässä! Olen ajatellut, että Magda voisi sopia hyvin koirajuoksuun, se kun todella jaksaa vetää pitkiä aikoja väsymättä. Koska kaulapannassa vetäminen ei kuitenkaan tee hyvää koiran kropalle (lihaskireyksiä on neidillä jo ollutkin) ja toisaalta valjaissakin vetäminen käy taluttajan kropalle, päätin ottaa käyttöön kuonopannan.

***************

Kuonopanta on toiminut oikein hyvin etenkin niillä lenkeillä, kun mukana on Davekin ja liikutaan kaupunkimaisessa ympäristössä, jossa koiran on syytä olla hyvin hallussa esimerkiksi ohitusten varalta. Metsäreissuilla Magda kulkee valjaissa, jotka ovat kiinni vyölläni, ja valjaissa sillä on lupa vetää. Hyvää, vetämätöntä hihnakäytöstä taas harjoittelemme kahdestaan tehtävillä lenkeillämme niin, että Magda on kaulapannassa ja pysähdyn heti, kun Magda vetää. Tällä metodilla edesmennyt airedaleni Irma ja myös Dave oppivat vetämättömiksi, Magdan edistyminen on kieltämättä ollut paljon hitaampaa.

**************

Magda harjoittelee oikeaa seuraamispaikkaa: namia tulee, kun korva hipaisee lahkeen saumaa. Perässä näkyy pitkä liina, jonka olen ottanut käyttöön tokoilussa.

**************

Toinen Magdan kanssa käyttöön ottamani apuväline liittyy treenaamiseen. Olen alkanut käyttää Magdan perässä Daven jälkiliinaa. Ihmettelen, ettei tämä tullut mieleeni aiemmin, niin kätevä apuväline liina on: se jättää omat käteni vapaiksi, ja samalla saan turvallisemmin otettua koiraan etäisyyttä esimerkiksi jääviä liikkeitä harjoiteltaessa.

************

En ole liinaa varsinaisesti vielä tarvinnut, sillä Magda ei ole toistaiseksi ollut säntäämässä minnekään, mutta epäilemättä sekin päivä tulee - sen verran nopeita ovat neidin reaktiot esimerkiksi lintuihin tai jäniksiin. Magdalla on ollut intoa jahdata myös autoja ja pyöräilijöitä, mitä tahansa liikkuvaa, joten liina on myös iso turvallisuuskysymys siihen asti, että koen voivani luottaa Magdan valitsevan vaikkapa ohi huristavan mopon sijaan minun kutsuhuutoni. Nyt voimme myös vapaammin treenata paikoissa, joissa on erilaisia häiriöitä, kun saan tarvittaessa napattua hihnasta kiinni. Magda itse ei ole perässään laahaavaan liinaan reagoinut millään tavalla.

************

Kontakti alkaa olla oikein mukavalla mallilla!

*****************

Magdan työmotivaatio on korkea, se TODELLA haluaa tavoitella nameja ja tekeekin liikkeet vauhdilla. Se myös kokeilee erilaisia variansseja, jos ei ole ihan varma siitä, mitä halutaan. Olen harkinnut klikkerin ottamista käyttöön Magdan kanssa, se voisi olla hyvä apu merkkaamaan nopsan koiran kanssa juuri ne hetket, kun meni oikein. Toistaiseksi olemme käyttäneet tähän palkkasanaa, ja sekin on kyllä toiminut ihan hyvin.

Dave seuraa, tämä sujuu yleensä jo hyvin. Jos pulmaa on, se liittyy alussa hetkeksi putoavaan kontaktiin. Namipalkka odottaa vyölaukussa oikeata hetkeä.

**************

Daven kanssa minulla ei nyt ole ollut meneillään mitään isompaa projektia, lähinnä olemme viilanneet ja ylläpitäneet vanhoja juttuja, eli tokon alokasluokkaa. Tavoitteenani on saada nyt Magda kutakuinkin samalle tasolle, eli oppimaan alokasluokan liikkeet ja samalla pitää Davella yllä jo opittu ja sen lisäksi toisinaan ottaa ihan piristykseksi jotain uuttakin.

************

Toki Davella on vielä parannettavaa etenkin paikalla makuussa, mutta odotan myös ajan tekevän tehtäväänsä sen suhteen, että treeneissä ei enää edes kerran kahdessa kuukaudessa tule sitä tilannetta, että toiselle urokselle äristään. Sitä ennen emme kokeisiin menoa edes suunnittele.

Ja sama juosten!

***********

Osan liikkeistä Magda tekee jo paremmin kuin Dave, esimerkiksi jäävissä liikkeissä se on pääosin jo todella nopea ja tarkka! Davella taas on paremmin malttia pitää otettu asento, sitä treenataan nyt sitten Magdankin kanssa.

Magda meni liikkeestä maahan, palkkasanan "herkku" jälkeen nami lentää palkaksi.

****************

Magdan kanssa suurin työsarka on nyt seuraamisessa, jonka käsiapua alan pikkuhiljaa häivyttämään. Daven kanssa tekemistäni virheistä muistan, että tämä on herkkä vaihe, koska on tärkeätä saada koira oppimaan juuri oikea seuraamiskohta. Aion siis edetä hitaasti. Namikättä Magda seuraa äärimmäisen innokkaasti, etujalat suorastaan kauhovat ilmaa.. Myös perusasentoon Magda sujahtaa Davea nopsemmin, tosin sen tarkkuus ottaa asento uudelleen, kun teen pieniä siirtymiä , ei ole vielä Daven tasolla. Jos joskus menee väärin  (asento on esim. vino) ja pyydän korjaamaan, ottaa Magda millintarkan asennon: "jos ei tällä palkkaa heltiä niin ei sitten millään!" Naurattaa ihan, kun neiti on niin tosissaan noissa naminhankintapyrinnöissään!

**************

Magdan kanssa palkitseva juttu minulle on,  että kentälle tuleminen saa Makkuun vipinää ja toiminnan tarjoaminen alkaa. En ehdi edes pyytää mitään, kun Magda jo ehdottaa erilaisia liikkeitä ja on ylipäänsä kontaktissa minuun. Se on siis oppinut, mitä treenaaminen on, se on sille mieluista ja konsepti on tuttu jo vieraillakin kentillä, esimerkiksi erilaisilla parkkipaikoilla kaukanakin kodin tuntumasta.

***************

Magdan kanssa olen varsinaisten liikkeiden lisäksi treenannut nyt myös kytkettynä odottamista, ja siinä on edistytty nopeasti. Hyvää häiriötä tähänkin saa oman koiransa kanssa treenaavasta kaverista, ohikulkijoista ja autoista. Treenikavereiden iloinen meno meinaa toisinaan kutsua mukaansa, mutta haukahdukset hiljenevät ainakin toistaiseksi käskystä ja Magdan odottelu on ollut jo hyvinkin leppoisaa.

Kesken treenin kytken Magdan aina välillä  eri paikkoihin harjoittelemaan maltillista odottelua.

Kesäkauden mainio avaus myös helteisten ilmojen puolesta oli SCY:n tokoleiri Paimiossa. Dave ja minä olimme paikalla jo toista kertaa, Magdalle kerta oli ensimmäinen. Kouluttajanamme oli Heini Seppä, ja hänen sekä mukavan ryhmämme ansiosta viikonloppu oli taas erinomaisen onnistunut. Saimme nauttia auringosta, viettää aikaa koiriemme kanssa, saunoa, syödä hyvin (mistä kiitokset emännällemme Aurasen Kirsille apujoukkoineen!) ja tietysti oppia uutta tokoilun saralta.

Omien koirieni kanssa suurimmat oivallukset taisivat liittyä vaatimiseen. Dave on jo kahden vanha ja osaa varsin paljon, joten nyt sitä osaamista voisi edellyttää myös niinä hetkinä, kun pojalla olisi muuta mielessä tai sen olisi, syystä tai toisesta, vaikeata esimerkiksi keskittyä.

Tämä oivallus on poikinut paljon hyvää myös kotoiseen arkeemme. Davella esimerkiksi on ollut tapana rähistä  imurille, mikä on tehnyt siivoamisesta rasittavaa - Dave on ollut suljettuna aina toiseen huoneeseen, mutta poitsu on voinut sieltäkin haukkua imurille. Heinin innostamana päätin soveltaa vaatimista tähänkin: kun Dave kerran osaa olla vaikkapa istumassa tai maassa käskystä, niin olkoon sitten tässäkin tilanteessa. Ja nyt sitten Dave istuu keskellä olohuonetta, kun minä imuroin ympärillä! Aiempaan verrattuna muutos on uskomaton, eikä kyse ole muusta kuin siitä, että älysin pyytää tätä koiralta. Jälleen hyvä osoitus siitä, että hihnan yläpäässä ne suurimmat oivallukset on syytä tapahtua, jotta edistystä tulisi.

Molemmat koirat selvästi pitivät eirimenosta. Magda oli oma pohjattoman energinen itsensä, mutta nukkui yöt häkissään niin sikeästi, että aamulla neitiä sai herätellä. Davekin käyttäytyi minusta oikein hyvin, eikä lukuisia uusia koirakavereitakaan tarvinnut  "kommentoida". Huomaa kyllä, että kokemus treenitilanteista turvallisina ja hauskoina tuottaa Daven kanssa hedelmää.

Tällä kertaa edes majoitustilojen kiiltävät kivilattiat eivät enää Davesta olleetkaan liukkaat, vaan kulkeminen sujui hyvin; raputhan poitsu kipitti viime vuonnakin nopsaan. Magda ei onneksi erilaisista lattiapinnoista ole piitannutkaan, joten kokonaisuutena tämä asia alkaa olla mukavalla tolalla.

Vaatimisen lisäksi korvan taakse jäi ehdotus palkata enemmän myös laumavietillä, joka etenkin Daven kohdalla oli nappivinkki. Lisää siis leikkiä, toverillista "tuuppimista" ja silittelyä, painia jne. palkkaustilanteisiin.

Muuten kesä on mennyt retkeillessä. Juhannuksen aikoihin kävimme patikoimassa Seitsemisen kansallispuistossa. Kumpaakin koiraa talutettiin vyötäröllä olevassa hihnassa, joten taluttajien kädet jäivät vapaiksi. Maisemat soineen, metsälampineen ja harjuineen olivat hienoja, ja neljän tunnin reissu meni hujauksessa.

Toisella retkellämme kesämökkimme lähilammelle pääsimme näkemään myös majavan padon, majavaa emme kuitenkaan nähneet. Uskomaton rakennelma, ovat ne eläimet kyllä ihmeellisiä nikkareita! Kurkia sen sijaan näimme, ja monia muitakin lintuja ja kasveja. Soisella rannalla läträäminen tuntui olevan koirien mieleen, pehmeässä hetteikössä oli mukava telmiä.

Onneksi luonto on lähellä Turussakin. Olemme käyneet koirien kanssa piknikillä erilaisissa paikoissa, myös kaupunkiluonnossa esimerkiksi Turun Linnan puistossa, jossa päädyimme suuren kiinalaisturistien ryhmän lomakuviin! Siinä oli ihmettelmistä puolin ja toisin, kun kamerat räpsyivät. Myös Ruissalossa olemme käyneet rentoutumassa, ihanan varjoisilla poluille on ollut mukava paeta hellettä, ja molemmat koirat ovat käyneet meressä vilvoittelemassa ja uimassakin. Välillä reissu on tehty kokonaan kävellen, helteisimpinä päivinä on menty bussilla. Kuten kuvasta näkyy, linja-autossa on tunnelmaa!

Meren rannassa koirien on hyvä pitää vahtia ja seurata ulapalla seilaavia aluksia, tässä vielä kuva molemmista koiristani partiointihommissa.

Aikaa on vierähtänyt viimeisimmästä blogimerkinnästä, joten kerronpa nyt  hiukan koko kevään kuulumisia. Omaa aikaani on mennyt mukavasti Collieyhdistyksen Turun alaosaston hallituksen hommissa, mutta toki olen ehtinyt koirienkin kanssa puuhaamaan. Vain harrastusvalikoima on ollut aikaisempaa kapeampi: olemme keskittyneet lähinnä tokoon.

Kummankin koiran kanssa käyn edelleen Tammialan Johannan ohjaamissa treeneissä, lisäksi on tullut treenattua oman treeniporukkamme (terveisiä vaan "Valionartuille") ja useiden ryhmässämme vierailleiden muidenkin koirakoiden kanssa. Kevät on innostanut myös nauttimaan ulkonaolosta; oheisissa kuvissa Dave ja Magda nauttivat Turun Ruissalosta ja meritunnelmista.

Kasvattajamme Neuvosen Hanna järjesti kasvateilleen paimennuspäivän Piikkiössä, ja Dave ja Magda pääsivätkin molemmat paimentamaan. Davella oli jo kokemusta yhden paimennuskerran verran vajaan vuoden takaa, Magdalle homma oli ihan uutta ja ihmeellistä. Magda oli hieman turhankin innokas, mutta kouluttajamme napakat paimensauvan hailautukset saivat neidin rauhoittumaan niin, että Magdakin pääsi paimentamaan myös irti. Päivä oli sateesta huolimatta hauska, kiitos mukavan seuran!

Hanna otti Davesta ja Magdasta myös tuoreet poseerauskuvat. Meillähän ovat näyttelyt olleet tauolla Daven eturauhasvaivaan saaman tablettikuurin vuoksi. Syyskesän viimeisiin näyttelyihin voisimme taas antidoping-sääntöjen puitteissa osallistua, mikäli vaiva ei uusi. Eli ehkäpä elo-syyskuussa olemme taas kehissä!

Kuva: Hanna Neuvonen

Kuva: Hanna Neuvonen

Aiemmin keväällä osallistuimme myös alaosastomme järjestämään saalisviettipäivään. Lisäksi kävin ilman koiria Korrin Juhan järjestämässä peltojäljen teoriapäivässä Inkoossa. Mukana oli myös Frisse-koiran isäntä Jussi. Mukava ja hyödyllinen reissu, josta on luvassa juttu Colliesanomiin harrastuskoiran pennun valitsemisen näkökulmasta. Tässä yhteydessä pitääkin vielä onnitella Frisseä ja Jussia - sekä tietysti Frissen kasvattajaa, Lubin's kennelin Åsaa - hienosta näyttelymenestyksestä. Ensimmäinen virallisessa luokassa tehty pyörähdys toi Frisselle Salosta sertin ja poika oli vielä ROP:kin, hienoa!!

Seuraavaksi meillä onkin sitten vuorossa tokoleiri Paimiossa, sitä odotan jo kovasti! Magdan juoksu on myös antanut odottaa itseään, toivottavasti se malttaa vielä pysyäkin poissa tuon tokoleirin yli. En voi kuvitella energiselle neitokaiselle mitään hauskempaa kuin koko viikonloppu tokoilua uudessa seurassa.

Daven alkuvuoden eturauhasvaivaa lukuun ottamatta Dave on ollut terveenä. Magdaa vaivasivat alkuvuodesta lihaskireydet eikä sisäsiisteyskään ottanut luontuakseen. Yllätys olikin suuri, kun maan mainion koirahierojan Piipa Takalan toisen kotikäynnin jälkeen Magdasta tuli sisäsiisti! Kovin kireinä olivat sen takaosan lihakset, joten en keksi muuta syytä kuin kireiden lihasten heikentämän "tuntuman" takaosan (ja siis myös rakon) hallintaan. Iso kiitos Piipalle hieronnasta!

Magda hierottiin kolmesti ja Davenkin kroppa käytiin läpi, mutta sillä ei  jumeja ollut.

Dave ja Magda ovat edelleen tulleet mainiosti toimeen, ja kolmisin liikkumisemmekin on helpottunut, kun Makku ei enää sinkoile sinne tänne. Myös Magdan keskittyminen on parantunut huimasti. Kun opin, miten vilkkaamman koiruuden kanssa treenataan, kehittyi yhteinen tekemisemme huimasti. Palkkauksen ja käskyjen on oltava nopeita, ja koko ajan on tapahduttava, jottei neitosen mielenkiinto herpaannu. Magda kyllä yrittää aina täysillä, mutta jos ei minun suunnaltani tapahdu, voi vaikkapa ohi lentävä lintu viedä huomion.

Kuva: Linda Fröberg

On meillä mainio treeniporukka!

Kuvassa ovat Leevi-bordercollie, siskoni porokoira Sepe, bordercollie-mix Nomi ja etualalla oma Daveni. Ollaan treenailtu nyt useana lauantaina yhdessä ystävien kanssa hiukan vaihtelevissa kokoonpanoissa. Ohjatut tokotreenimme ovat sunnuntaisin sisähallissa Liedossa, niiden lisäksi on tokoiltu omalla porukalla ulkona kerran tai kaksi viikossa. Aiemmin olemme tehneet lisätreenin yksin tai yhden treenikaverin kanssa, nyt olemme kerran viikossa kokoontuneet hiukan isommallakin porukalla. Se on toiminut erinomaisen hyvin, koska kaikki koirat alkavat olla vaiheessa, jossa häiriötä jo kaivataan.

Selvintä Daven eteneminen on ollut seuraamisessa ja paikalla makuussa, myös kaikenlaisia häiriöitä Dave kestää jo paljon aiempaa paremmin. Viime viikon ohjatuissa treeneissä Dave nostatti hallille tultaessa kierroksia vieraammasta uroskoirasta, mutta kun sain riisuttua itseltäni päällysvaatteet ja pääsin aloittamaan treenin, Dave toimi todella hyvin. Sen korkea vire säilyi ja tekeminen oli ponnekasta mutta samalla keskittynyttä. Kun samainen koira otti estehyppyä lelupalkalla, laitoin Daven paikallamakuuseen katse ko. koiraa kohti (hyppyä ekevä koirakko siis minun selkäni takana). Muutaman kerran Daven katse harhautui kaverin tekemisiin, mutta paikalta se ei ollut lähdössä mihinkään.

Tämäntyyppiset häiriöt menevät jo hyvin, Davella alkaa selvästi olla kypsyyttä ja luottamusta sen verran, että hommat sujuvat hiukan kiihdyttävämmissäkin tilanteissa. Tokon alokasluokan liikkeet alkavatkin olla meillä jo varsin valmiit. Esimerkiksi seuraamisen käännöksiä tosin  vielä hiomme, samoin jäävissä liikkeissä on toisinaan hienoista epävarmuutta. Valtaosin nekin kyllä menevät  hyvin. Vaikka paikalla makuussa on edistytty huimasti, haluan  siihen edelleen lisää varmuutta. Kokeisiin meillä ei ole mikään hoppu, mutta emme toisaalta vielä niihin pääsisikään: Davella todettin eturauhasvaiva, johon määrätystä tablettikuurista tuli 6 kk antidoping-varoaika. Ikävä kyllä myös kesänäyttelyt menevät siis meiltä ohi.

Magdan kanssa käymme kerran viikossa Liedossa Koirakoulussa treenaamassa. Siellä painopiste on nyt ollut yleisessä hallinnassa, motivoinnissa ja myös ihan arkisessa käytöksessä, kuten ohituksissa. Tämä on sopinut meille hyvin, koska Magdassa tuntuu olevan se verran paljon menoa ja meininkiä, että hallinta vaatiikin työstöä. Eräänkin treenikerran alussa en voinut kuin nauraa, kun Magda hallintaharjoitteessa kokeili kaikki temput: koitti järsiä vieressä ollutta tokon hyppyestettä, repiä mattoa, lahjettani, kaulaliinaani jne. Kun nämä keinot eivät tehonneet, Magda ryhtyi haukkumalla provosoimaan viereistä rottweileria. Kun siitäkään ei saanut reaktiota irti, neiti lopulta kieri selällään turhautuneena hallin lattialla ja murisi.

Hyvin erilaisia ovat nämä koirani, mutta omalla tavallaan hienoja ja hauskoja treenikavereita molemmat. Davella on aitoa laumahenkeä ja halua tehdä minun kanssani. Vaikka Dave on rauhallinen, se jaksaa työskennellä varsin mukavasti. Treenien alku on usein sellaista yliyrittämistä, Dave löytyy istumasta lähes edestäni poikittain kun tarjoaa peruasentoa..  Parin toiston jälkeen se kuitenkin pääsee aina kartalle, ja sitten mennään treeni läpi tasaisen varmasti, Dave ei kiihdy tai kuohu mutta ei sen into lässähdäkään.

Magda vaikuttaa treenikaverina Davea opportunistisemmalta. Toisaalta Magdalla on sellaista hullun intoa kokeilla, se vaikuttaa kekseliäämmältä ja yritteliäämmältä ja on nopeampi. Toisaalta sen huomiokin karkaa helpommin kuin Daven, ja kun neiti on kova jahtaamaan kaikkea liikkuvaa, saa sen kanssa olla tarkkana. Viime viikkoina olemme harjoitelleet malttamista koirapuistossa, jonka ohi ajaa lumirekkoja. Teen Magdan kanssa seisomis- ja katsekontaktitreeniä autojen jyristessä ohi, ja koiran sisäisestä ristiriidasta kertovat vain pullistelevat posket, muuten se tuijottaa minua hievahtamatta namin toivossa, vaikka haluaisi lentää auton perään. Myös linnut kiinnostavat kovasti, ja Magda onkin pariin otteeseen mätkähtänyt hurjan näköisesti selälleen yritettyään loikata linnun perään.

Magda on niitä koiria, jotka liikkuvat lähes kaiken liikuntansa laukaten tai loikkien, ja tämä lienee yksi syy siihen, että sen lihakset ovat aika tavalla jumissa. Kouluttajamme huomasi Magdan askeleen lyhentyneen ja liikkumisen olevan aiempaa jäykempää, joten kutsuin hierojan kotikäynnille. Hän totesikin Magdan olevan paitsi ikäisekseen huomattavan lihaksikas myös varsin jumissa. Otammekin lähiviikkoina useita hierontakertoja, jos saisimme Magdan lihaksia auki. Nyt kireyttä oli monessa kohtaa, mm. takajalkojen lähentäjissä, selässä ja lantion seudulla. Iloinen uutinen oli, ettei Davella ollut mitään kireyksiä, kuten ei viime kerrallakaan noin puolisen vuotta sitten. Dave ei myöskään aristanut kyynäriään ja antoi venyttää kaikkia raajojaan oikein hyvin.

Lelusta Magda taistelee hurjasti kiskoen, mutta minusta se vaikuttaa kyltyvän hiukan nopeammmin kuin Dave saman ikäisenä. Ehkä onkin niin, että Magda palaa hurjalla lieskalla nopeasti, Dave vähän pienemmällä mutta hitaammin? No, ikäkin vaikuttaa, Magda on vielä nuori neiti, eikä Davekaan ole kahta vuotta täyttänyt, joten aika näyttää, millaisiksi nämä kaverukset kehittyvät. Molemmat palkkaantuvat hyvin myös ruualla, mutta Magda on vielä ahneempi, siinä ovat treenarin sormet helposti verillä, jos kädestä yrittää namin antaa. Onneksi Makku osaa ottaa näppärästi koppeja.

Tässä vielä pari kuvaa treeniporukkamme after ski -tunnelmista. Kuvissa ovat Daven ja Magdan lisäksi siskoni Tikku-porokoira sekä ahkerimman treenikaverimme Veeran Helmi-collie. Suurta iloa on aiheuttanut se, että kaikki perheemme viisi koiraa - siskoni porot, vanhempieni mittelspitz ja omat collieni - tulevat toimeen aivan mainiosti. Rähnöitä ei ole ollut, ja pojatkin esim. matkustavat leppoisasti auton takatilassa yhdessä loikoillen.

PS. Dave ja Magda ovat siirtyneet vuoden vaihteessa syömään Biomillin Energy -ruokaa, ja Dave onkin saanut kaksi kiloa lisää painoa. (painaa nyt reilut 26 kiloa). Lisukkeena saavat toki kaikenlaista tuoretta, mm. raakaa lohta ja puuroja  sekä peuran ja hevosen lihaa, toisinaan piimää ja usein öljyäkin. Tämä kuivamuona vaikuttaa joka tapauksessa tarttuvan myös Herra Litteätekoiseen, hyvä juttu!